tiistai 30. lokakuuta 2007

Uusi kaveri.

Mulla on uusi kaveri, sen nimi on Leevi Lapanen. Sen hienousnimi on Zabavan Dimka, mutta ei me sitä koskaan käytetä kun jutskataan. Leevi on vielä aika nuori ja se ei aina oikein tajua mun leikkejä. (Ei muuten tajua meidän mammatkaan, mutta se nyt ei olekkaan mikään ihme!) Oon ollut jo kerran Leevin luona yökylässä, mutta ei meidän leikeistä tosiaan oikein mitään vielä tule kun Leeviä vähän jänskättää. (Oonhan mä toki aika iso ja pelottava!) Mutta eiköhän meistä ihan hyviä frendejä tule, kunhan Leevi vähä kasvaa ja ymmärtää meidän aikuisten (Omistajan toim. huom. Aikuisten!? PAH!) dallujen juttuja!



Leevi tykkää pusutella, niin kyllä mäkin!
Pusu (tai tuhat) päivässä piristää!

Oma loki!

Nyt on mullakin oma loki! Kuulin että tämmöiset ois nyt uusinta muotia, niin pithän mun trendikkäänä koirana sellainen tietty saada. Mamma kun on vielä niin laiska noita kotisivuja päivittämään, niin tää on ihan loistava. Ajattelin nyt tänne sitten lisätä kaikki uudet kuulumiset ja kuvat tästä lähtien, pysy siis linjoilla!




Linjoista puheenollen. Mamman alalinja roikkuu uhkaavasti. Kovin mä olen sitä koittanut lenkittää ja kerjätä osaa sen ruoka-annoksista, mutta ei siitä oo ollut hyötyä. Sitten mä hiffasin tossa yks päivä, että ehkä se ei ookkaa vaan lihonnu, vaan ehkä se meinaaki tehä pentuja! Kuulin sitten, että ihmiset on siitä luuseria porukkaa, että ne saa yleinsä vaan yhden pennun aikaiseksi. Pöh. Kai se yksikin sitte riittää, oon jo tehnyt vahtisuunnitelmia ja aijon olla Virallinen Vaunukoira. Pitää herätellä esi-isien vaistot eloon! Lenkillä toi kyllä lyllertää mun makuun turhan hitaasti, meinaa mennä hermot, mutta en uskalla komentaa sitä kun sillä on pinna niin kireellä muutenkin.

Ainiin! Mun pissassa oli muutama viikko sitten timantteja. Nyt joudun syömään sen takia vielä kuivempia nappuloita kun aikasemmin ja oon kasvissyöjä. Siis tajuutteko KASVISSYÖJÄ! YÄK! Mun yleinsä niin upeeseen ihoon on tullut ihottumaa ja se vähän kutisee. Korvalehdetkin tuppaa vuotamaan verta kun ne kuivuu. Mutta mamma nyt lotraa jotain rasvoja ja antaa jotain kalaöljyjuttuja, niitten pitäis helpottaa mun oloa. No toivottavasti!

Että semmosia kuulumisia mulle nyt kuuluu, tästä sit jatketaan.