Pentuja!

Mamma ja pappa toi torstaina mulle uuden leikkikaverin. Se on tosi pieni ja tuoksuu ihan mahdottoman ihanalta. Mä haluaisin nuuskuttaa sitä koko ajan! Vähän mulle iskee paniikki kun se itkee ja sitten mua alkaa myös itkettämään. Jotain myötätunto-juttuja varmaankin. Oon koittanut sanoa mammalle, että kyllä mä voin sitä hoitaa, mutta ei tunnu apu kelpaavan, oon kuulemma sählä. Höpö höpö!

Pomppupelle.

Väinöllä on nykyään fiksu harrastus. Se menee sohvalle, nakkaa lelunsa lattialle ja alkaa pomppia vimmatusti etutassuillaan sohvalla lelua tuijottaen. Ja tätähän voi siis jatkua vaikka tunnin. Samaa fiksuutta suoritetaan myös sängyllä. Joskus oman varjon näkeminen lattiassa riittää myös pomppimisvilliyden aloittamiseen.

Videopätkää aiheeseen liittyen..
Pomppu-video Osa 1
Pomppu-video Osa 2

Myös pelottava Mörkö on palannut! (Väinö näkee itsensä jääkaapin kyljestä.. Hajonnut jääkaappi odotteli kesällä pois kuljetusta eteisessä.)

Väinö ja Mörkö - Osa 3

Lopuksi vielä;
Sarjakuva-bongaus, Kamut-strippi:

Näinhän se on. ;)

Olen kyllä komea!

Tajusin tossa jonkin aikaa sitten, että meijän eteisessä on semmonen levy, mistä mä nään oman itseni! Ja piru vie mä olen komea!

Laiskottelua.

Mikä sen mukavampaa, kun iltasella heittäytyä sohvalle ja kattella telkkaria!? Tosin mamma ja pappa vois hommata HIEMAN isommat sohvat kyllä! Ei tämmönen raavas mies mahu tuossa kunnolla pötköttämään! Kattokaa vaikka;

Selkähän tässä kipettyy, kippuralla maatessa!

Pitääkö tunkea nenään kiinni sen kameran kanssa?

Mamman kanssa sohvalla = Mahtuminen lähes mahdotonta!

Että jos se Joulupukki vois tuoda mulle uuden sohvan. Niin ja herkkuja. Ja uuden pedin. Joku uus lelukin ois kiva. Ja oma sänky. Ja...

Lunta!

Tänne on tullu lunta! Kävin sitä oikein metsässä ihailemassa, samalta se maistuu kun viime talvenakin. Nam.

Mun korvanlehdet ei vaan ole oikein vieläkään parantunu. Aina ne rupiset irtoo ja alkaa vuotamaan verta kun touhotan pihalla. Tosta ylemmästä kuvasta kun klikkaa niin näkee kuulemma isompana ja huamaa mun kovis-veriläikän kaulalla. Siihen lentää aina verta kun mä viuhdon mennä hurjaa kyytiä. Mammaa kuulemma hävettää, kun mä hösään pää veressä. Höh, musta se kasvattaa vaan tätä mun rispektiä täällä kulmilla! Tossa toisessa kuvassa mä koitan katseen voimalla karkottaa kahta jumalattoman isoa mastiffia pois mun mettäpoluilta. Se onnistu, tottakai, mähän kuitenkin oon aika pelottava. (Mamma väitti että ne karkottui kyllä ihan muista syistä, en usko. Höpisi jostain tottelevaisista koirista.)

Uusi kaveri.

Mulla on uusi kaveri, sen nimi on Leevi Lapanen. Sen hienousnimi on Zabavan Dimka, mutta ei me sitä koskaan käytetä kun jutskataan. Leevi on vielä aika nuori ja se ei aina oikein tajua mun leikkejä. (Ei muuten tajua meidän mammatkaan, mutta se nyt ei olekkaan mikään ihme!) Oon ollut jo kerran Leevin luona yökylässä, mutta ei meidän leikeistä tosiaan oikein mitään vielä tule kun Leeviä vähän jänskättää. (Oonhan mä toki aika iso ja pelottava!) Mutta eiköhän meistä ihan hyviä frendejä tule, kunhan Leevi vähä kasvaa ja ymmärtää meidän aikuisten (Omistajan toim. huom. Aikuisten!? PAH!) dallujen juttuja!

Leevi tykkää pusutella, niin kyllä mäkin!
Pusu (tai tuhat) päivässä piristää!

Oma loki!

Nyt on mullakin oma loki! Kuulin että tämmöiset ois nyt uusinta muotia, niin pithän mun trendikkäänä koirana sellainen tietty saada. Mamma kun on vielä niin laiska noita kotisivuja päivittämään, niin tää on ihan loistava. Ajattelin nyt tänne sitten lisätä kaikki uudet kuulumiset ja kuvat tästä lähtien, pysy siis linjoilla!




Linjoista puheenollen. Mamman alalinja roikkuu uhkaavasti. Kovin mä olen sitä koittanut lenkittää ja kerjätä osaa sen ruoka-annoksista, mutta ei siitä oo ollut hyötyä. Sitten mä hiffasin tossa yks päivä, että ehkä se ei ookkaa vaan lihonnu, vaan ehkä se meinaaki tehä pentuja! Kuulin sitten, että ihmiset on siitä luuseria porukkaa, että ne saa yleinsä vaan yhden pennun aikaiseksi. Pöh. Kai se yksikin sitte riittää, oon jo tehnyt vahtisuunnitelmia ja aijon olla Virallinen Vaunukoira. Pitää herätellä esi-isien vaistot eloon! Lenkillä toi kyllä lyllertää mun makuun turhan hitaasti, meinaa mennä hermot, mutta en uskalla komentaa sitä kun sillä on pinna niin kireellä muutenkin.

Ainiin! Mun pissassa oli muutama viikko sitten timantteja. Nyt joudun syömään sen takia vielä kuivempia nappuloita kun aikasemmin ja oon kasvissyöjä. Siis tajuutteko KASVISSYÖJÄ! YÄK! Mun yleinsä niin upeeseen ihoon on tullut ihottumaa ja se vähän kutisee. Korvalehdetkin tuppaa vuotamaan verta kun ne kuivuu. Mutta mamma nyt lotraa jotain rasvoja ja antaa jotain kalaöljyjuttuja, niitten pitäis helpottaa mun oloa. No toivottavasti!

Että semmosia kuulumisia mulle nyt kuuluu, tästä sit jatketaan.