lauantai 24. marraskuuta 2007

Pomppupelle.

Väinöllä on nykyään fiksu harrastus. Se menee sohvalle, nakkaa lelunsa lattialle ja alkaa pomppia vimmatusti etutassuillaan sohvalla lelua tuijottaen. Ja tätähän voi siis jatkua vaikka tunnin. Samaa fiksuutta suoritetaan myös sängyllä. Joskus oman varjon näkeminen lattiassa riittää myös pomppimisvilliyden aloittamiseen.

Videopätkää aiheeseen liittyen..
Pomppu-video Osa 1
Pomppu-video Osa 2

Myös pelottava Mörkö on palannut! (Väinö näkee itsensä jääkaapin kyljestä.. Hajonnut jääkaappi odotteli kesällä pois kuljetusta eteisessä.)

Väinö ja Mörkö - Osa 3

Lopuksi vielä;
Sarjakuva-bongaus, Kamut-strippi:


Näinhän se on. ;)

keskiviikko 21. marraskuuta 2007

Olen kyllä komea!

Tajusin tossa jonkin aikaa sitten, että meijän eteisessä on semmonen levy, mistä mä nään oman itseni! Ja piru vie mä olen komea!

torstai 15. marraskuuta 2007

Laiskottelua.

Mikä sen mukavampaa, kun iltasella heittäytyä sohvalle ja kattella telkkaria!? Tosin mamma ja pappa vois hommata HIEMAN isommat sohvat kyllä! Ei tämmönen raavas mies mahu tuossa kunnolla pötköttämään! Kattokaa vaikka;

Selkähän tässä kipettyy, kippuralla maatessa!

Pitääkö tunkea nenään kiinni sen kameran kanssa?

Mamman kanssa sohvalla = Mahtuminen lähes mahdotonta!

Että jos se Joulupukki vois tuoda mulle uuden sohvan. Niin ja herkkuja. Ja uuden pedin. Joku uus lelukin ois kiva. Ja oma sänky. Ja...

sunnuntai 4. marraskuuta 2007

Lunta!


Tänne on tullu lunta! Kävin sitä oikein metsässä ihailemassa, samalta se maistuu kun viime talvenakin. Nam.

Mun korvanlehdet ei vaan ole oikein vieläkään parantunu. Aina ne rupiset irtoo ja alkaa vuotamaan verta kun touhotan pihalla. Tosta ylemmästä kuvasta kun klikkaa niin näkee kuulemma isompana ja huamaa mun kovis-veriläikän kaulalla. Siihen lentää aina verta kun mä viuhdon mennä hurjaa kyytiä. Mammaa kuulemma hävettää, kun mä hösään pää veressä. Höh, musta se kasvattaa vaan tätä mun rispektiä täällä kulmilla! Tossa toisessa kuvassa mä koitan katseen voimalla karkottaa kahta jumalattoman isoa mastiffia pois mun mettäpoluilta. Se onnistu, tottakai, mähän kuitenkin oon aika pelottava. (Mamma väitti että ne karkottui kyllä ihan muista syistä, en usko. Höpisi jostain tottelevaisista koirista.)